Musiikkipolku

Tai kirjaudu sisään päästäksesi maksullisiin kursseihisi

Tervetuloa patikkaretkelle Musiikkipolulle!

Sen varrelta voit poimia tietoa musiikista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista harrastuksena, huvina ja jopa hyötyinä.

Koko polun päästä päähän kulkemalla rakennat perustan musiikilliselle yleissivistyksellesi ja luot edellytyksiä myös tavoitteelliselle musiikin harrastamiselle.

Takaisin kurssivalikkoon

.

Kouluttaja

marjatta.teirila

Kosketinsoittimet

Kosketinsoittimet on yleisnimitys kaikille sellaisille soittimille, joita soittaja hallistee koskettimiston avulla. Nimitystä käytetään riippumatta siitä, millaisella mekanismilla niissä ääni syntyy. Niinpä kosketinsoitinten ryhmään kuuluvat: - piano, jossa ääni syntyy koneiston vasaran iskusta kieleen: - cembalo, jossa instrumentin raapaisukynsi "näppäilee" soittimen kieliä; - syntetisaattori, jossa ääni syntyy elektronisesti ja - urut, jonka urkupilleissä ilmavirta synnyttää äänen samalla tavoin kuin puhallinsoittimissa. Sen sijaan sellaisia harmonikkoja, joissa näppäimistönä on pieni koskettimisto, ei ole tapana lukea kuuluviksi kosketinsoittimiin.

Oppitunnit

Näppäilysoittimet

Näppäilysoittimilla tarkoitetaan sellaisia kielisoittimia, joita näppäillään sormin äänen aikaansaamiseksi. Niihin kuuluvat erilaiset kitarat, ukulelet, harput, kanteleet , banjot yms.

Oppitunnit

Jousisoittimet

Jousisoittimet ovat kielisoittimia, kuten näppäilysoittimetkin. Koska niissä ääni tavallisimmin saadaan aikaan hankaamalla kieliä jousella, niitä kutsutaan suomeksi jousisoittimiksi. Englanninkielisessä nimessä sen sijaan ovat mukana sekä kielet että jousi, joten termi on bowed strings. Jousisoittimet ovat keskeinen soitinryhmä sekä klassisen että viihdemusiikin jousiorkestereissa, mutta myös usein salonkiorkestereissa ja lähes aina kamari- ja sinfoniaorkestereissa.

Oppitunnit

Lyömäsoittimet

Lyömäsoittimissa ääni syntyy kappaleitten yhteentörmäyksistä, eli niitä lyömällä tai ravistamalla. Yksinkertaisimmillaan rytmisoittimena voi käyttää vaikka kahta kapulaa, joita naputetaan toisiaan vasten tai hölskyttämällä hiekalla täytettyä purkkia. Siinä ääni syntyy pikkukivien rahinasta vastakkain. Yksinkertaisia hälylyömäsoittimia on helppo rakentaa tarvikkeista, joita aina on vaivatta saatavilla. Kiinteävireisissä ja viritettävissä lyömäsoittimissa sen sijaan äänten sävelpuhtaus on ihan yhtä tärkeää kuin muillakin melodiasoittimilla, joilla tuotetaan hälyjen sijasta, ja niiden ohessa, säveliä. Musiikkipolulla tutustumme länsimaisen taide- ja kevyen musiikin käyttöön vakiintuneisiin lyömäsoittimiin. Niiden merkitys musiikissa on rytmisen sykkeen tukeminen ja musiikin sointi-ilmeen värittäminen.

Oppitunnit

Puhallinsoittimet

Puhallinsoittimissa ääni syntyy ilmavirran säännöllisestä värähtelystä. Se vahvistuu soittimen runkona olevassa putkessa. Värähtelijänä, joka saa ilman säännölliseen liikkeeseen, voivat toimia joko soittajan huulet tai soittimessa suukappaleena olevat ruokolehdykät. Huilussa tosin ei ole erillistä värähtelijää. Siinä ilmavirran leikkautuminen suukappaleen reunaa vasten saa aikaan ilmavirran nopean, jaksottaisen etenemisen.

Oppitunnit

Musiikin muistiin merkitseminen

Jokainen musiikkiesitys on ainutkertainen. Täsmälleen samanlaisena sitä ei voi toistaa ilman kehittyneitä muistiinpanovälineitä, eli äänityslaitteita. Eikä silloinkaan ole kysymys samasta. Autenttiseen esitykseenhän kuuluu olennaisesti esitystilanne kokonaisuutena. Sellaisena se on aina ainutkertainen. Esitysten ainutkertaisuuteen liittyy tulkinnan käsite. Sävelteoksessa on yleensä vähintään kaksi taiteilijaosapuolta, säveltäjä ja tulkitsija. Tulkitsija voi olla joko yksi muusikko tai esitykseen tarvittava yhtye. Tulkitsija tekee osuutensa musiikkiteoksessa antamalla sananmukaisesti äänen säveltäjän kirjoittamille muistiinpanoille, yleensä nuoteista soittamalla ja/tai laulamalla. Musiikkiarvostelut ovat yleensä elävistä esityksistä toimittajien ja kriitikoiden kirjoittamia, kuvailevia muistiinpanoja, eli kritiikkejä. Tallenneteollisuuden myötä kriitikoiden työ on laajentunut levyjen, videoiden ja elokuvamusiikin arviointiin.

Oppitunnit

Nuotintaminen

Nuottikirjoituksen tehtävä on musiikin rytmillisten hahmojen ja sävelkorkeuksien vaihtelun tarkka merkitseminen. Joiltain osin nuottikirjoitus on tarkempaa, kuin kielelliset muistiinpanot. Siinä yksittäisten äänten suhteellisen keston lisäksi ilmaistaan kokonaistempo ja artikulaatio. Niitä sanakirjoituksessa ei edes pyritä tarkasti ilmaisemaan. Sanakirjoituksessa, niissä kielissä, joissa vokaalimerkit ovat käytössä, myös sanojen äänteiden värit on tarkasti merkitty. Toisaalta useissa kielissä (poikkeuksena kuitenkin ainakin kiinan kieli) sävelkorkeuksien tarkka vaihtuminen ei ole tärkeää kielen ymmärrettävyyden kannalta.

Oppitunnit

Musiikin genret

Genren käsite ja sen veteen piirretyt rajat lokeroivat musiikkia kuulijan omien musiikillisten mieltymysten ja tottumusten mukaan "hyvään ja huonoon musiikkiin". Olisikohan aika lopettaa kiistely musiikin eri lajien paremmuudesta ja genrerajojen vetämisestä. Koko musiikkitaiteen kenttää voisi virkistää sellainen kokeilumieli, joka houkuttelisi sekä tutustumaan eri tyylilajien tarjoamiin mahdollisuuksiin että kokeilemaan niitä, jos ei nyt ihan musiikin esperanton kehittämiseen, niin ainakin kansainvälisen turistikielen oppimiseen.

Oppitunnit

Oppitunnit

Mitä musiikki on?

Historiallisesti musiikkia on määritelty, sen käyttötarkoituksen mukaan, ääneen liittyvänä ilmiönä taiteeksi, taidoksi ja tieteeksi.